Hanke

PERHEEN JÄLJILLÄ

Sukupuoli ja perhesuhteiden moninaisuus Pohjolassa n. 1450–2000

Hanke Perheen jäljillä on kolmivuotinen (2013-2015) tutkimusprojekti joka yhdistää perhehistorian ja sukupuolihistorian näkökulmat ja ottaa uuteen tarkasteluun ”entisaikojen perheen” ja siihen liitetyt käsitykset ja tutkimustiedot. Ajallisesti tarkastelu keskittyy siihen, millaisia perhesuhteet ovat olleet ennen 1900-luvun alkua ja miten menneiden vuosisatojen perintö on nähty 1900- ja 2000-luvuilla. Vanhojen ja uusien käsitysten törmäyttäminen auttaa rakentamaan entistä monipuolisemman kuvan lähisuhteiden monenlaisesta kirjosta.

Keskeisiä tutkittavia suhteita ovat lain ja normien tunnistamat ja arvostamat keskeiset kolme suhdetyyppiä, joihin on lähtökohtaisesti liitetty kirkon siunaama avioliitto sekä verisukulaisuus: puolisoiden väliset suhteet, vanhempi–lapsi -suhteet sekä sisarusten keskinäiset suhteet

Perheenjäsenet elävät tyypillisesti samanaikaisesti läpi useita yllämainittuja suhteita, joihin liittyy erilaisia valta-asetelmia, tunnesiteitä ja velvoitteita. Varhaismodernin ihanteen mukainen kuuliainen vaimo saattoi samanaikaisesti olla rakastettu tytär, arvovaltainen äiti ja toisaalta läheinen (tai etäinen) sisar. Yllämainittuihin kolmeen suhdetyyppiin menneisyyden ihmiset viittasivat usein myös silloin, kun he arvottivat ja määrittelivät muita hoiva- ja riippuvuussuhteita tai yhteiskunnallisia suhteita.

Normien mukaisen suhdeasetelman lisäksi menneisyydestä löytyy silti monia muodostelmia, jotka eivät istu normeihin: on uusperheitä, vihkimättömiä suhteita, jalkavaimoja, ottolapsia, yksinhuoltajia ja sosiaalisesti määrittyneitä sukulaisuussuheita (kuten kummius sekä tietyt hoiva- ja riippuvuussuhteet). Käsillä oleva tutkimus käsittelee sekä normien mukaisia että niistä poikkeavia perhesuhteita ja muistuttaa siten, että menneisyyden moninaisten perheiden ymmärtäminen voi auttaa ymmärtämään ja ratkomaan myös nykyperheiden ongelmia.

Hanketta rahoittaa Eemil Aaltosensäätiö.