Jotkut menneisyyden lasten esittämät vaatimukset tuntuvatkin varsin vaateliailta. Armas Salosen mukaan muuan babylonialaispoika antoi kirjoittaa savitauluun tällaisen tervehdyksen isälleen: Enpä ole koskaan ennen kirjoittanut pyytääkseni sinulta jotakin kallisarvoista, jota haluan, Mutta jos haluat olla isä minulle, hanki minulle hieno nauha täynnä helmiä, sellainen jota kannetaan pään ympärillä. -- Älä kiellä sitä minulta.Tästä näen rakastatko minua niin kuin oikea isä tekee.
Samat teemat toistuvat kirjeenvaihdossa vuosituhansia myöhemminkin. Muuan isällisiä murheitaan purkanut oli ruotsalainen valtaneuvos ja drotsi Nils Gyllenstierna (1526-1601, ks. Svenskt biografiskt lexikonin elämäkerta-artikkeli). Nils meni naimisiin nelissäkymmenissä, mikä ei sinänsä ollut tavatonta tuon ajan aatelismiehelle, mutta oli siksi ehkä ikänsäkin puolesta aika etäällä lapsistaan, joiden touhuja joutui murehtimaan.
Poika Johan otti puolisokseen Sigrid Brahen, vaikka tämä oli jo kihlattu toiselle aristokraatille. Nämä prinsessa Anna Vaasan järjestämät "keskiviikkohäät" aiheuttivat melkoisen skandaalin. Isä murehti kirjeessään, että lapset aiheuttavat huolta kukin tavallaan. Tytär Elsa Gyllenstiernan (1577-1650) kihlaus kreivi Abraham Brahen (1569-1630, ks. jälkimmäisen elämäkertaa) kanssa aiheutti sekin päänvaivaa. Nils Gyllenstierna antoi suostumuksensa, mutta pohti kyllä sukulaiselle kirjeessään, että olisi mieluummin nähnyt tyttärensä kosijana jonkun varttuneemman vakaan miehen. Häiden järjestämistä hän pitkitti niin, että Abraham ja Elsa päättivät lopulta karata vihille vuonna 1599.
Kaikkiaan kirjeistä tulee vaikutelma, että isä-Nilsin mielestä kultainen nuoriso odotti ihan liian paljon taloudellista tukea isältään. Hän muistutteli kirjeissään, että poikien pitäisi itse hoitaa ulkomaanmatkojensa kulut ja että tyttärillä oli miehet, joiden piti huolehtiman heistä. Joskus lapset tuntuivat olevan omasta puolestaan hiukan ymmällä isänsä kanssa.
Vuonna 1601 Nils Gyllenstierna lähetti tyttärilleen kirjeen, jossa totesi olevansa yksinäinen ja aikovansa siirtyä Söderköpingiin, missä voisi keskustella joidenkin hyvien miehien kanssa. Nils totesi olevansa jo vanha ja heikko, eikä ollut varma, saisiko enää nähdä tyttäriään. Hän lähetti heille siksi maljan, josta juodessaan tyttärien tuli muistaa se kalkki, jonka Kristus on juonut kaikkien ihmisten puolesta. Mahtoiko hän samalla vihjaista, että oli itse eläessään juonut katkeran kalkin? Kenties hän olisi kaivannut isänpäivää, jona lapset olisivat kiittäneet ja muistaneet häntä huolenpidosta.
Kaksi kuukautta myöhemmin vanha Nils Gyllenstierna oli vainaa. Hänen vastuuttomaksi murehtimansa jälkikasvu sai puolestaan parikymmentä vuotta myöhemmin kirjeissään murehtia omien lastensa toilailuja ja vastuuttomuutta kuten moni isä ennen ja jälkeenkin.
Lähteet ja kirjallisuus
Nils Gyllenstiernan kirjeet tyttärelleen Elsa Gyllenstiernalle ja tämän miehelle Abraham Brahelle. Skoklostersamlingen 2, vol. 7, Riksarkivet
Kramer, N. S. History Begins at Sumer. Thirty-Nine Firsts in Man's Recorded History. The University of Philadelphia Press, Philadelphia 1981 (1956).
Lahtinen, Anu. The Marriage Process in the Light of Family Correspondence: A Comparative Perspective on the Swedish Evidence. Regional Variations in Matrimonial Law and Custom in Europe, 1150-1600 Ed. Mia Korpiola. Brill, Leiden 2011.
Salonen, Armas. Elämää Babyloniassa maailman vanhimpien kirjeiden valossa. Suomen Itämainen Seura, Helsinki 1970.
Salonen, Armas. Elettiinpä ennenkin eli muinaisuus elää nykyajassa. Suomen Itämainen Seura, Helsinki 1973.
