Näytetään tekstit, joissa on tunniste Konferenssit ja tapahtumat - konferenser och evenemang. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Konferenssit ja tapahtumat - konferenser och evenemang. Näytä kaikki tekstit

Symposium

Family History & Gender History, Medieval to Modern

University of Turku, Finland 20 - 21 October 2015


The symposium is organized by a project that aims to publish a new book on the family history of Finland, focusing to the continuities and changes over the centuries, from medieval to modern. The main aim of the symposium is to create new connections between researchers that focus on family history and gender history, and to allow free time for discussion.

The symposium is free of charge and all scholars interested in the topic are warmly welcome. For coffee arrangements, please send an e-mail to Anu Lahtinen (anulah@utu.fi).

The invited speakers are prof. Henry French, University of Exeter, prof. Amy Harris, Brigham Young University, and Research Fellow, PhD Katie Barclay, University of Adelaide.

Contact person:   
Anu Lahtinen, Adj.Prof., University Lecturer, Universities of Turku & Helsinki
anulah@utu.fi, @anulah (twitter & ello)
For more information about the project members & the project itself, please check http://perheenjaljilla.blogspot.fi and http://perheenjaljilla.blogspot.fi/p/blog-page_11.html


Programme

(Minor amendments possible)

Tue 20 October 2015

Location: Lecture Hall "Hovi", Artium Building, Kaivokatu 12, entrance level

10.30 Opening address
10.30-11.30 Research Fellow Katie Barclay
Intimate Relationships amongst Early Modern Lower Scots: a History of Collective Feeling?

11.30-12.30 Lunch
12.30-14.30 Workshop: Finnish project members present their research in English, approx. 10 min / person, disussion
14.30-15.00 Coffee break
15.00-16.00 Professor Henry French
In hopes of becoming a man’ : Younger Sons’ Experiences of Family, Gender and the Life-Course among the English Gentry, 1650-1800

19.00  Evening program


Wed 21 October 2015

Location: Arcanum, Arcanum Lecture Hall 2

10.00-11.00 Prof. Amy Harris, Brigham Young University: Kinship-consciousness, genealogical consciousness (preliminary title)
11.00-12.00 Lunch
12.00-14.00 Workshop: Finnish project members present their research in English, approx. 10 min. / person, discussion
14.00 Coffee

19.00 Evening program

About speakers


Professor Henry French, University of Exeter, has published on the identity and composition of the ‘middle sort of people’ in provincial England 1620-1750, among them a monograph study, published by Oxford University Press in July 2007.  In association with Prof. R.W. Hoyle, of the University of Reading, he has also studied land ownership in Essex and Lancashire, concentrating particularly on the decline of the small farmer, 1500-1800. French & Hoyle have published several articles on this theme, and also a monograph on the land market in the Essex village of Earls Colne, 1500-1750, with Manchester U.P. in March 2007. Professor French's newest area of research interest is in long-term processes of change in notions of masculinity among the landed elite in England, between the later seventeenth and early twentieth centuries.
http://humanities.exeter.ac.uk/history/staff/french/

Professor Amy Harris, Brigham Young University, uses both her historical and genealogical training to study family relationships of the past, particul​arly in early modern Britain.  Her first book, Siblinghood and Social Relations in Georgian England (University of Manchester Press, 2012), examines the impact sisters and brothers had on eighteenth-century English families and society. Using evidence from letters, diaries, probate disputes, court transcripts, prescriptive literature, and portraiture, it argues that although parents' wills often recommended their children "share and share alike," siblings had to constantly negotiate between prescribed equality and practiced inequalities.
 Her most recent work, Family Life in England and America, 1690-1820 (co-edited with Rachel Cope and Jane Hinckley) will be published by Pickering and Chatto in 2015. This four-volume collection of original sources  (manuscript and print) brings together sources from both sides of the Atlantic and from a wide variety of regional archives. It is the first collection of its kind, allowing comparisons between the development of the family in England and America during a time of significant change.
https://history.byu.edu/Pages/Faculty/Harris.aspx

Research Fellow Katie Barclay is currently working in the ARC Centre of Excellence for the History of Emotions. From June 2014-17, she holds a Discovery Early Career Research Award. She is a graduate in Economic and Social History at the University of Glasgow, where she completed her undergraduate degree, Masters and PhD. Before joining the University of Adelaide, she held a Research Fellowship in the Institute of Irish Studies, Queen’s University, Belfast. Between 2008 and 2010, she worked as a Research Fellow at the University of Warwick on a project, run jointly with Queen’s, ‘Marriage in Ireland, 1660-1925’.  In 2007-8, Dr Barclay was the Economic History Society Anniversary Fellow, held through the Institute of Historical Research, London.
http://www.adelaide.edu.au/directory/katie.barclay

Perheen, suvun ja sukututkijoiden jäljillä

Tampereen Sukututkimuspäivä 25.1.2014


Francois Weil kirjoittaa vuonna 2013 ilmestyneessä teoksessaan Family Trees. A History of Genealogy in America, että vaikka monet tutkijat ovat analysoineet suosituimpien internet-hakuja, sellaisia kuin puutarhanhoito, musiikki, urheilu ja seksi, he aina merkillisen väheksyvästi sivuuttavat yhden: sukututkimuksen. Internetin suosituimpia sisältöjä ovat lukuisat sukututkimukseen liittyvät sivustot. Sukututkimusinnostus ei näytä laantumisen merkkejä. Pikemminkin päinvastoin.

Sukututkimuksen valtavasta suosiosta 2000-luvulla saatiin jälleen yksi todiste, kun "Perheen jäljillä" -projekti esittäytyi kolmen esitelmän voimin Tampereen Sukututkimuspäivän ohjelmassa. Tapahtuman järjestäjinä olivat Tampereen seudun sukututkimusseura sekä Tampereen työväenopisto. Sampolan rakennuksessa oli heti aamulla ovien avaamisen jälkeen ennennäkemätön tungos. Väkeä osallistui tapahtumaan sadoittain eikä eri myyntipöytien ääreen päässyt kuin jonottamalla.

Yli 500 paikkainen juhlasali oli täynnä, kun Hanna Kietäväinen-Sirén kertoi puolisonvalinnasta ja avioelämästä uuden ajan alun maaseudulla. Myös Mari Välimäen esitelmä Ruotsalaisesta avioliittolainsäädännöstä kiinnosti yleisöä ja muistiinpanoja tehtiin innokkaasti. Johanna Ilmakunnaksen esitelmää aatelis- ja säätyläisperheiden aikuisten lasten ja vanhempien suhteesta pidettiin yllättävänä ja samalla antoisana näkökulmana, jota harvemmin tulee ajatelleeksi. Ilahduttavaa oli, että moni kävi henkilökohtaisesti kiittämässä esitelmistä ja kertoi, että ne antoivat uutta ajateltavaa.  Tuntuu siltä, että Perheen jäljillä -projektimme on siis oikeilla jäljillä.

Sukututkimus mielletään usein eläkeväen puuhasteluna, jolla ei ole suurempaa tieteellistä merkitystä pikemminkin päinvastoin. Tutkija nappaa hyllystä matrikkelin tai selaa internetin tietokantoja, tarkistaakseen aatelis- tai säätyläissuvun perhesuhteet ja jatkaa tutkimustyötään tarkemmin asiaa pohtimatta. Itsestään selviltä tuntuvien perustietojen taustalla on kuitenkin satoja vuosia jatkunut ”puuhastelu”, joka on siirtynyt ihmiseltä ja sukupolvelta toiselle. Erilaisten perheverkostojen tutkimisen mahdollistaa paljolti se, että aina on ollut ihmisiä, jotka ovat tehneet sukututkimusta. He ovat kyselleet, selvittäneet, kirjoittaneet ja julkaisseet.

Tiedon ketjun jäljitys on joskus kiehtovaa. Taivassalon kirkkoherran Elias Laguksen (1741–1819) käsikirjoituksen kellastuneella nimiölehdellä lukee ruotsiksi: ”Selvityksiä suvustani. Vanhimmat tiedot ovat edesmenneen äitini Catharina Palanderin tietoja vuodelta 1760 ja uudemmat kerätty ja koottu vuoden 1805 jälkeen." Axel Bergholm julkaisi tietojen pohjalta mm. Palander ja Lagus –sukujen selvitykset vuonna 1899. Sen jälkeen tietoja on julkaistu täydennettyinä useita kertoja. Uusinta pappissukutietoutta edustaa esimerkiksi Yrjö Kotivuoren toimittama ja internetissä julkaistu ylioppilasmatrikkeli-tietokanta.

Elias Lagus: Selvityksiä suvustani.

Ajan saatossa on unohtunut, että tiedon pohjana olikin oman sukupiirinsä hyvin tuntenut ja siitä tiedot kertonut Jalasjärven kappalaisen rouva Catharina Palander. Muutaman paperiarkin pohjalta on vuosisatojen kuluessa kasvanut valtava määrä henkilö- ja sukutietoa, joka on siirtynyt matrikkeleihin, sukukirjoihin, akateemisiin tutkimuksiin ja erilaisiin tietokantoihin.

Me historiantutkijat tarvitsemme Catharina Palanderin ja hänen poikansa Eliaksen kaltaisia ihmisiä, siis sukututkijoita!

 

Tiina Miettinen

Sampolan sukututkimuspäivä - Perheen jäljillä

Tampereen seudun sukututkimusseuran sukututkimuspäivän aikana syvennytään uusimpaan perhehistorialliseen tutkimukseen. Päivän esitelmät on järjestetty yhteistyössä Emil Aaltosen Säätiön rahoittaman ja dosentti Anu Lahtisen johtaman Perheen jäljillä -tutkimusprojektin kanssa. Sukututkimuspäivän aikana saadaan monipuolinen katsaus menneen ajan avioitumiseen ja perhe-elämään aina 1600-luvun maaseudulta 1800-luvun säätyläiskoteihin.

Ohjelmaan kuuluu myös tietoisku siitä, mitä sukututkimus on ja miten voi aloittaa sukututkimuksen.

Esitelmät pidetään Sampolan juhlasalissa. Sampolan osoite on Sammonkatu 2. Tapahtuman yhteydessä on Sampolan aulassa sukututkimusyhdistysten ja sukuseurojen sekä muiden sukututkimukseen liittyvien toimijoiden sukututkimusaiheisen materiaalin näyttelyjä ja myyntiä.

Tapahtuma on kaikille kiinnostuneille avoin ja pääsymaksuton.
Ajankohta: 25.1.2014 klo 10:00
Paikka:    Sammonkatu 2, Tampere

Tervetuloa mukaan!



Visa större karta

Ohjelma

  • 10.00 Näyttelyt avautuvat
  • 11.00-11.10 Puheenjohtaja Raine Raitio: Avaussanat
  • 11.10-11.30 FT Tiina Miettinen, Tampereen yliopisto: Johdatusta päivän teemaan: Perhehistoriasta sukututkimukseen
  • 11.30-12.30 FM Hanna Kietäväinen-Sirén, Jyväskylän yliopisto: "Erityinen ystävyys." Puolisonvalinta ja avioelämä uuden ajan alun maaseudulla
  • 12.45-13.15 Tietoisku: Näin aloitat sukututkimuksen
  • 13.30-14.30 FM Mari Välimäki, Turun yliopisto: "Jos Mies tahto itzens auda Awioskäskyyn..." Ruotsalainen avioliittolainsäädäntö 1600-luvulla
  • 14.45-15.45 FT Johanna Ilmakunnas, Helsingin yliopisto: Perhesuhteita. Vanhemmat ja aikuiset lapset säätyläisperheissä 1700- ja 1800-luvulla.
  • 15.45 Päätössanat
  • 16.00 Näyttelyt suljetaan
Lisätietoja

Perhesuhteet osana entisajan valtapolitiikkaa

Agency and State Building in the 16th and 17th centuries -konferenssi


Agency and State Building in the 16th and 17th centuries –konferenssi järjestettiin Jyväskylässä 13-15.11.2013. Perheen jäljillä –hankkeen näkökulmasta yksi kiinnostavimmista puheenvuoroista kuultiin Jyväskylän yliopiston tutkijoilta, Ulla Koskiselta ja Marko Hakaselta, joiden tutkimushankkeessa käsitellään Ruotsin valtaneuvoksia vuosina 1520-1680. Valtaneuvosten tehtävänähän oli toimia eräänlaisena kuninkaan hallitusapuna, mutta käytännössä vallan jakaminen neuvoston ja kuninkaan kanssa oli varsin hankalaa. Valtaneuvosten perhesuhteet ja niiden merkitys valtaannousussa nousi yhdeksi kiinnostavaksi kysymykseksi.

Tutkimushankkeen puitteissa tutkijat ovat koonneet laajan tietokannan, joka käsittelee noin 260 valtaneuvosta. Tietokantaan on kerätty henkilöiden nimi, syntymäaika, kuolinaika, nimityspäivä valtaneuvokseksi, ikä nimitettäessä, valtaneuvostoon kuuluneet perheenjäsenet, puolisot ja heidän isänsä, tieto aateloinnista sekä lähteet. Lisäksi tietokannasta ilmenee minä vuosina henkilö oli valtaneuvoksena, miten toimikausi päättyi ja vuosien 1621–1658 osalta tiedot siitä, kuinka moneen valtaneuvoksen kokoukseen hän osallistui vuosittain. Lähteinä tutkijat ovat käyttäneet hallinnollisia ja aatelissukuja koskevia matrikkeleita sekä biografioita.

Ulla Koskisen mukaan tietokannan pohjalta on tarkoitus tehdä kaksi artikkelia, joista toinen keskittyisi valtaneuvosten perhesuhteisiin ja verkostoihin. Tekeillä on myös yhteenveto eri sukujen osallistumisesta valtaneuvoston toimintaan ja tehtävän periytymisestä sekä mies- että naislinjassa. Ilahduttavaa on se että tietokanta tullaan julkaisemaan internetissä, joten myös tulevaisuuden perhetutkijat hyötyvät kootuista tiedoista.

Terhi Katajamäki

Mistä tunnet sä perheen?





Naisten tiedesäätiön tilaisuudessa (”Emeritat äänessä” -sarja) tiistaina 10.12.2013 kuultiin professori, emerita Riitta Jallinojan tutkimuksesta otsikolla "Syntynyt perheeseen" Perhettä laajasti tutkinut Jallinoja kertoi hankkeestaan, jossa hän analysoi perheeseen syntymisen ja perhetaustan vaikutuksia. Jallinojan tutkimuksessa on mukana monenlaisia eurooppalaisia perheitä, niin aatelisia, pappissäätyisiä perheitä kuin yritysdynastioitakin.

Millaisia ilmentymiä perhe saa - miten esimerkiksi valokuvissa perhe esitetään, millaisissa tilaisuuksissa perhe realisoituu, miten sukulaiset vaikkapa rakentavat kesämökkejään samoille maille tai kokoontuvat viettämään joulua? Miten perhe muuttuu ajallisesti - milloin esimerkiksi avioerot alkavat yleistyä? Tutkimusaineistona mm. perhekronikoita, sukututkimuksia ja haastatteluja.

Perheitä, tunteita ja esineitä

Lontoossa lokakuussa 2013 järjestetyn konferenssin Emotional Objects: Touching Emotions in Europe 1600–1900 aiheena olivat esineet ja tunteet. Perhe ei ollut konferenssin keskeinen teema, mutta esitelmissä se nousi yhteiseksi nimittäjäksi tunteiden ja esineiden rinnalle.

Tunteiden historia onkin helppo yhdistää perheeseen, emootiot kun kuuluvat lähes itsestään selvästi perheisiin kaikkina aikoina ja mitä erilaisimmissa perheissä. On vaikea kuvitella perhettä ilman tunteita, positiivisia tai negatiivisia, voimakkaita tai haileita. Esineellinen kulttuuri puolestaan välittää perheiden sisäisiä ja perheen ulkopuolelle suuntautuvia tunnesiteitä, riippuvuussuhteita ja sukulaisuutta sekä aikalaisille että tutkijoille.

Esineet, tunteet ja perheet kietoutuivat yhteen alkaen prof. John Stylesin keynote-puheesta, jossa hän tarkasteli Lontoon löytölastenkotiin (London Foundling Hospital) 1700-luvulla jätettyjen lasten mukana tulleita pieniä muistoesineitä kuten kangassuikaleita, nauhoja, nappeja tai kirjelippuja. Erityisesti kankaanpalat ja nauhat ovat säilyneet hyvin, sillä löytölastenkodissa ne kaikki arkistoitiin huolellisesti lapsen tiedot sisältävien dokumenttien kanssa. Lapsensa löytölastenkotiin jättäneet ihmiset (usein, mutta ei aina, äidit) pyrkivät välittämään näiden vaatimattomien esineiden kautta huoltaan lapsesta ja sen tulevaisuudesta.

London Metropolitan Archives, A/FH/A/9/1/179: Foundling Hospital Billet Book, 1764-7, Foundling no. 16516. © John Styles ja The Foundling Hospital Museum.

Muistoesineet ja lahjat olivat merkityksellisiä seurustelusuhteessa, avioliittoa solmittaessa ja perhettä perustettaessa. Rakastavaiset ja kihlautuneet lahjoittivat toisilleen nauhoja, sormuksia, miniatyyrejä, siluettimuotokuvia ja muita pieniä esineitä kiintymyksen ja rakkauden osoitukseksi. 1700-luvulla vähemmän varakkaiden piirissä oli yleistä teettää tai joskus tehdä itsekin kolikoista symbolisia pikkuesineitä, joissa oli muistokirjoituksia ja kuvia. Näitä annettiin ja kannettiin kiintymyksen ja yhteenkuuluvuuden osoituksina, sillä kolikoita oli helppo kuljettaa mukana yhteiskunnassa, joka ei vielä perustunut rahataloudelle ja jossa kolikolla ei ollut ainoastaan rahallista vaan myös tunteellinen arvo. Kaikissa yhteiskuntaryhmissä ja kaikissa kulttuureissa ruoan ja yhteisten aterioiden merkitys perhesuhteille ja niiden vahvistumiselle on ollut ja on yhä suuri. Tutkimukselliselle haasteellista on se, että ruokaa ja syömistä on tutkittava materiaalisesta näkökulmasta toissijaisten esineellisten ja kirjallisten lähteiden avulla. Kirjeiden, keittokirjojen ja käytösoppaiden rinnalla uuden ajan alun oikeudenkäyntipöytäkirjat paljastavat, miten suuri merkitys annettiin ruoalle ja yhdessä syömiselle osana perhesuhteita.

Paperin ja kirjeiden merkitys perheen historialle on valtava, ja usean esitelmän aiheena (tai vähintäänkin keskeisenä lähteenä) olikin kirjeet ja se, miten perhesuhteita ylläpidettiin kirjeitse, kun kaikki perheenjäsenet eivät olleet samassa paikassa yhtä aikaa. Englannista löytyy mittavia perhearkistoja, joissa vaikkapa vanhempien välistä, lasten kasvatusta koskevaa kirjeenvaihtoa löytyy useiden vuosien ajata. Englantilaisen ja yleisemminkin brittiläisen aineiston runsaus näkyy siinä miten kattavia kirjeaineistoja on säilynyt jo 1500-luvulta, kun taas pohjoismaiset tutkijat ovat ehkä tottuneempia yhdistämään dokumentteja monista eri lähteistä varsinkin vanhempia aikoja tutkittaessa.

Kynän ja paperin lisäksi erityisesti naiset ovat kautta aikojen ilmaisseet tunteitaan neulan ja langan avulla. Useissa esitelmissä tarkasteltiin naisten käsitöitä ja niiden merkitystä välittämisen ja rakkauden osoittamisessa, surutyössä tai ajankuluna ja seurustelumuotona, mutta myös taiteellisena tai henkisenä työnä. Naiset ompelivat perheenjäsenilleen paitoja, lakanoita ja muita liinavaatteita, kirjoivat pitäjän kirkkoon alttariliinoja tai suunnittelivat ja toteuttivat monimutkaisia ompelutöitä, joiden tekemiseen saattoi mennä vuosia. Ompelutyö sekä sen oppiminen ja opettaminen linkittävät sukupolvet toisiinsa, kun taidot siirrettiin äideiltä tyttärille. Esineet, tunteet ja perheiden historia kietoutuivat näin yhteen.

Konferenssiin osallistui Perheen jäljillä -projektista lisäkseni Hanna Kietäväinen-Sirén.

Johanna Ilmakunnas

 



Riiuuta ja lemmentaikoja turkulaisissa museoissa



Kuva: Mari Välimäki


Turun museoissa on ollut kesän ajan esillä kaksi ihastumiseen, seksuaalisuuteen ja kumppanin valintaan liittyvää näyttelyä.  Apteekkimuseon näyttelyssä ”Lemmenrohdot - Apua rakkauselämään” esiteltiin nimensä mukaisesti erilaisia rohtoja, joista on apua rakkauden sytyttämisessä ja seksuaalisen halun nostattamisessa sekä ylläpitämisessä mutta myös hillitsemisessä. Käsityöläismuseossa oli esillä 1800-luvun maalaisyhteisön riiaus- ja avioitumiskulttuuria näyttelyssä ”Miehelään mieli”.
 
Pidempi katsaus näyttelyihin löytyy Ennen ja nyt - historian tietosanomista.  

Mari Välimäki

Kieroutunutta isännänvaltaa 2000-luvun malliin?

Jälleen kerran yksi nainen kuoli miehensä harjoittamaan väkivaltaan, kun mies ampui tavaroitaan hakemaan tulleen ex-vaimonsa yhteisen kodin pihamaalle Jyväskylän Puuppolassa torstaina 29.8.2013. Ironista kyllä, Jyväskylän yliopistossa järjestettiin juuri samaan aikaan (28.‒30.8.2013) kansainvälinen väkivaltatutkimuksen konferenssi Interpersonal Violence Interventions - Social and Cultural Perspectives. Konferenssissa käsiteltiin väkivallan ilmenemistä ja siihen puuttumista terveydenhuollosta ja sukupuolesta taiteeseen ja mediaan. Puuppolan tapauksen myötä konferenssin ajankohtaisimmaksi teemaksi nousi kuitenkin juuri suomalainen parisuhde- ja perheväkivalta.

Kansainvälisen rikosuhritutkimuksen mukaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa oli länsimaista 2000-luvun alussa teollistuneiden maiden keskiarvoa enemmän Australiassa, Kanadassa, Englannissa, USA:ssa – ja Suomessa. Suomessa tapahtui myös kuolemaan johtanutta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa toiseksi eniten teollistuneista maista. Naisten väkivaltaiset kuolemat olivat Suomessa yli kaksi kertaa yleisempiä kuin muissa Pohjoismaissa. Mikä ihme kulttuuriamme oikein vaivaa?! Miksi tasa-arvotilastoissa loistavan maamme naiset saavat selkäänsä tai tulevat miestensä tappamiksi niin usein?

Ongelma on tietenkin monitahoinen ja -mutkainen, eikä yhtä vastausta tai ratkaisua siihen löydy. Avioliitto- ja perhehistorioitsija pyrkii etsimään vastauksia näihin kysymyksiin menneisyydestämme. Perhe- tai parisuhdeväkivaltaa vastaavia käsitteitä ei perinteisessä suomalaisessa agraariyhteiskunnassa ollut – oli vain sallittua kurittamista ja sopimatonta pahoinpitelyä, joiden liukuvat rajat määriteltiin aina tapauskohtaisesti osapuolten maineen ja yhteisön mielipiteen mukaan.

Sallitun kurittamisen ja kielletyn pahoinpitelyn rajojen epäselvyys pohjasi patriarkaalisiin ihanteisiin sekä niitä heijastelleeseen lainsäädäntöön. Patriarkaalisen sukupuolihierarkian mukaan mies oli perheensä ja vaimonsa pää ja huoltaja ja sekä fyysisesti että henkisesti täydellisempi osapuoli. Hierarkiassa ylempi saattoi kurittaa alempaansa, ja tällainen ohjaaminen oli merkki myös rakkaudesta. Vuoteen 1734 saakka voimassa ollut keskiaikainen Kuningas Kristofferin maanlaki totesi, että vaimoa oli laillista kurittaa kohtuullisesti tämän rikkomuksen takia. Vaimon näkyvästä vahingoittamisesta vihan, juopumuksen tai toisten naisten takia tuli kuitenkin sakottaa kaksinkertaisesti. Ainakaan 1600-luvulla miehiä ei tämän pykälän perusteella juuri tuomittu.

Vuodesta 1734 vuoteen 1889 voimassa ollut laki ei sisältänyt enää sallitun kurittamisen määritelmää, mutta ei kategorisesti kieltänytkään väkivaltaa. 1800-luvun loppua kohden yhteiskunta muuttui vauhdilla ja virallisissa kannanotoissa alettiin kurittamiseenkin suhtautua kielteisesti. Vuoden 1889 rikoslaki kriminalisoi pahoinpitelyn ja on erinäisin muutoksin voimassa nykypäivänäkin: esimerkiksi raiskaus avioliitossa tuli rikokseksi vasta vuonna 1994 ja pahoinpitely virallisen syytteen alaiseksi vuonna 1995, tosin lainvoiman kyseinen säädös sai vasta vuonna 2004. Tätä ennen mies selvisi väkivallasta ilman rangaistusta, jos vaimo ei halunnut  syytettä nostaa. 1900-luvun loppupuolen valtavasta yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta muutoksesta sekä sukupuolten tasa-arvon ja ihmisoikeuksien korostuksesta huolimatta Suomen valtio on siis reagoinut uskomattoman jähmeästi parisuhdeväkivallan kitkemiseen.

Entä ne vähemmän eksplisiittiset kulttuuriset syyt? Siinä missä vaimon hakkaamisen 1600-luvulla nähtiin johtuvan vaimon huonosta käytöksestä ja aviomiehen itsehillinnän puutteesta tai sivusuhteesta, liitetään parisuhdeväkivalta nykyisin erilaisiin mielenterveyden ja persoonan ongelmiin, kuten masennukseen ja sairaalloiseen omistushaluun. Toki biologiset ja aivokemialliset faktat näyttelevät väkivallan ilmenemisessä myös osaansa, samoin alkoholikulttuuri. Voiko näillä ulkoisesti kovin erilaiselta näyttävillä selitysmalleilla olla jokin yhteys?

Esimodernissa yhteiskunnassa eri elämänaloilla esiin tullut sukupuolten eriarvoisuus tai suoranainen misogynia oli täysin hyväksytty kulttuurinen diskurssi, jonka olemassaolo nykykulttuurissa yleensä sivuutetaan menneisyyden haamuna. Muilla elämänaloilla kuin perheessä tämä onkin jo onneksi suurelta osin todellisuutta. Kodin seinien sisäpuolella näyttää kuitenkin edelleen elävän jonkinlainen kieroutuneen isännänvallan asetelma, jossa miehellä on edelleen oikeus päättää ”omistamansa” naisen elämästä ja johon viranomaiset eivät niin mielellään korulauseista huolimatta puutu.

Kuinka näihin naisvihamielisiin asenteisiin voisi vielä tehokkaammin puuttua? Surullinen tosiasia on se, ettei yhteiskunta voi estää jokaista perhetragediaa tapahtumasta. Korkeintaan niitä voidaan ehkäistä esimerkiksi mielenterveys- ja sosiaalipalveluja kehittämällä, viranomaisia kouluttamalla ja ilmiöstä avoimesti keskustelemalla. Tulevaisuutta ajatellen muutoksen mahdollisuus kiteytyy perheisiin ja niiden tukemiseen. Perheestä ja kodista tekee erityisen tärkeitä ja herkkiä se, että ne ovat primäärisosialisaation paikkoja. Se sukupuolittuneen vallan kulttuuri, johon lapset kasvavat, elää vielä vuosikymmeniä. Muutos on siis hidas, mutta ennen kaikkea mahdollinen.

Hanna Kietäväinen-Sirén


Lisää tietoa: